Viimeinen matkapäivä

25.7.2015 Umeå

Heräsimme Nordmalingin Rosalagenin leirintäalueen pikkumökissä retkemme viimeisenä aamuna. Pakattuamme ajoimme Uumajan eteläpuolelle ja käännyimme Hudiksvallin suutaan satamaa kohden. Tien varrella oli Bergon tienoilla viitta lintutornille ja luonnonsuojelualueelle. Kiipesimme tien länsipuolella olevalle lintutornille, mistä avautui upea näköala laajalti laidunnettuun Uumajajoen suistoon. Maisema oli hätkähdyttävän kaunis. Lintuja ei tosin kovin paljoa havaittu. Seuraavaksi siirryimme alempana olevalle lintulavalle. Paikalla oli paljon erilaisia opastustauluja, kuten niin monissa matkamme kohteissa. Ruotsissa luontokohteet on hyvin opastettu ja hoidettu.

Uumajajoen suiston laidunta ja lintulava tornista nähtynä.

Uumajajoen upea maisema

Ajoimme vielä tien itäpuolelle luonnonsuojelualueen opastaulujen luokse, mistä näkyin riippusilta yli joen. Lautan lähtöön oli enää noin puolitoista tuntia ja meidän oli lähdettävä kohti satamaa. Lähtöselvityksessä tuli olla viimeistään tuntia ennen laivan lähtöä. Turhaa ajan kulua.

Satamassa maisemaa täydensi muutama tuulimylly. Laivan lähdettyä näimme, että saaristo näillä main muistuttaa hyvinkin Vaasan saaristoa eli varsin tasaista maastoa ja maankohamisrantaa deGeer -moreeneineen ja luode-kaakkosuuntaisine pitkine ja kapeine saarineen oli nähtävissä.

Aurinkoisessa säästä vietetyn merimatkan jälkeen päädyimme ajamaan samana iltana kotiin. Pysähdyimme syömässä Juurtoportilla ja uimassa Ikaalisissa. Matkamme Ruotsiin oli ollut mitä onnistunein.

Tuulimyllyt Uumajan satamassa.

Vaasan saaristoa

Höga Kusten

24.7.2015 Indalelvens delta

Reippaina varhaisen aamun ansiosta olimme jo ennen klo yhdeksää lähdössä Sundsvallista. Indalelvenin suuressa suistossa vesi oli kirkasta ja rannoilla levittäytyi hiekkakangas. Järvisätkin (Ranunculus peltatus), ruskoärviä ja vesirutto ja isosorsimo kuuluivat vesikasvistoon ja rannoilla kukoistivat mm. kissankello, karvaskallioinen, keltamaite, ruotsin- ja hietapitkäpalko. Rantaniittykasvistoon kuuluivat mm. vilukko, luhtakuusio (Pedicularis palustris), terttualpi, luhtavuohennokka, rentukka, koiranvehnä ja suomyrtti.

Jokisuiston monia haaroja ylitettiin kaikkiaan kolmella riippusillalla ja juuri tervattua pitkostakin oli kohtalaisen matkaa. Saaren kärjen hiekkarannalta merkitsin merinätkelmän, rantavehnän, juolavehnän ja ketoneilikan. Linnuista havaittiin mm. kivitasku ja pensaskerttu sekä joukko lokkeja.

 

Soma Indals-joen suistosaaren hiekkarannalla.

Indalsälvenin oipastustaulu

Kohtalaisen ajomatkan jälkeen tulimme 1800 metriä pitkälle Höga kusten -sillalle, joka on Skandinavian toiseksi pisin ja maailman kahdeksanneksi pisin silta. Sen betoniset pylonit kohoavat 182 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Pysähdyimme sillan koillispuolen näköala- ja turistipaikan kohdalla ihastelemassa maisemaa.

Soma Höga Kusten -sillan maisemassa.

Skoleskogen

Tutustuttuamme Skoleskogen kansallispuiston Naturum-opastuskeskukseen Soma ja minä päätimme kiivetä melkein pystysuoralta näyttävää seinämää viereiselle suojelualueeseen kuuluvalle vuorelle. Alhaalla olevan viitan mukaan matkaa oli 600 m ja Kuninkaanluolalle 400 m. Alku oli suurten lohkareiden läpi mutkittelevaa ja laajentunutta polkua, jonka jälkeen tuli pätkiä portaita ja kallion osuus alkoi lisääntyä lohkareiden kustannuksella. Kovan kiipeämisen jälkeen hikisinä tulimme kohtaan, jossa viitta huipulle osoitti 300 m ja luolalle 100 m. Päätimme käydä katsomassa ensin luolaa. Matkalla sinne oli tikapuita ja kaiteita sekä rautakahletukia.

Näköala Skulebergetin Kuninkaanluolalta.

 

Kuninkaanluola oli korkea holvimainen, reilun 10 m halkaisijaltaan oleva painauma kallion seinämässä. Näköalat olivat tältä korkeudelta upeat, mutta pilvinen sää ja sade vaikeutti kuvaamista. Aiemman sateen vuoksi oli rinteillä koko ajan valunut vettä, mutta nyt sateen alettua uudelleen valuma lisääntyi ja päätimme palata risteyskohtaan. Koska sade edelleen yltyi, katsoimme, että on parempi, ettemme lähde enää kohti korkeinta paikkaa.

Skoleberget ja Naturum-opastuskeskus.

 

Alaspäin tulo oli louhikkoisessa ja veden liukastamassa kallioisessa rinteessä hidasta sekin. Kun lopulta pääsimme alas, kiipeäminen kumpaankin suuntaan tuntui jaloissa. Kahvittelimme Naturumissa ja Karri osti minulla lahjaksi sieltä löytyneen tasokkaan maakuntakasvion, Medelpadin floran, josta myöhemmin lukiessani ilmeni, että Jutila 2000 mainittiin viittauksissa.

Kasveja tuli merkittyä vain muutama lehtopalsami (Impatiens noli-tangere), liuskaraunioinen, kalliokielo (Polygonatum odoratum), sianpuolukka, mäkiarho, lampaannata ja kanerva.

Skoleskogenin eteläisen sisääntulopaikan luona olivat pysäköintipaikat lähes täynnä ja patikoitsijoita rinkkoineen näkyi odottamassa kuljetusta. Suuntasimme kohti Kalsvikenin rantaa, ja saimme kävellä alamäkeen noin 800 m ennen kuin saavuimme hiekkarantaiseen laajaan lahteen, jonne oli pysähtynyt kaksi purjevenettä. Jykevien puiden luonnehtimasta metsästä kirjattiin mm. maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata), lehtotähtimö, isoalvejuuri ja korpi-imarre. Patikkamatkan järjestäjillä oli rannan laavun vieressä nuotio ja ruokaa paistumassa. Hiekkarannalla oli muutamia telttoja ja eräs vanha mies pystytti yhtä telttaa. Hiekkainen ranta houkutti uimaan, mutta pilvet ja tuuli vähensivät intoa. Olin jo menossa vaihtamaan vaatteita, kun lopulta päädyin vain kahlailemaan rantavedessä. Vesi oli varsin kylmään ehkä korkeintaan 17 astetta, joten uiminen jäi tälläkin kertaa. Hiekkarannnalla kasvoivat mm. ruokohelpi (Phalaris arindinaceae), isorölli (Agrostis gigantea), merivirmajuuri (Valerianana sambucifolia ssp. salina), merinätkelmä, ketohanhikki, keltamaksaruoho, rantavehnä, merivihvilä ja suola-arho.

Läpi hiekkarannan mutkitteleva puro Kalsvikenissä.
 

 

Luonnontilainen puro meanderoi rantaan läpi hiekkakentän, ja lajistoon kuuluvat mm. puna-ailakki, leskenlehti (Tussilago farfara), ukontatar (Bistorta lapathifolia), punanata, tervaleppä ja tuomi.

Lemesjö

Ruotsin matkamme yhtenä tarkoituksena oli vierailla isäni sodanaikaisessa sijoituskylässä. Lemesjön suuntaan ajettaessa vuoret hieman pienenivät, mutta maisemat olivat monin paikoin jylhiä. Lemesjön pikkukylä sijoittui järvien väliselle kannakselle, jota välittävässä joessa oli pato ja alapuolinen uoma miltei kuivillaan. Aiemmasta uittoajasta muistutti tukkiränni.

 

 



Lemesjön kylä



Ajoimme Lemesjöstä pois Yttre Lemesjö-järven itäpuolitse ja Bergsjö-nimisen paikan kautta. Sen jälkeen tien alitse kulki luonnontilaisten kaltainen joki sora- ja kalliopohjaisena. Sillalta näkyi myös leirintäalue tms. Tien ylittäessä joen avautui Lapin jokia muistuttava maisema. Tien varressa kasvoi kotkansiipiä. Päätimme ajaa jokea yläjuoksun suuntaan, koska liikennemerkissä oli osoitettu kohteena Kuninkaanputoukset. Noin puolentoista kilometrin päässä joki tuli tien varteen ja näkyi koskia. Kohteesta kertovaa tiedotustaulua emme löytäneet, mutta koska kauemmas ajaessa kosket vähenivät päätimme kääntyä takaisin ja jätimme auton tien levennyskohtaan. Paikalla oli myös perhokalastajia. Karri tunkeutui kuohuvimman kosken äärelle läpi joen korkean veden aikaan kasaamien puunrunkojen yli, kun minä tyydyin kulkemaan rantaa ja merkitsemään lajeja. Mainittakoon valkolehdokki, tähtitalvikki (Moneses uniflora), lehtokorte, luhta- ja korpikastikka, korpikaisla, rentukka ja pullosara (Carex rostrata).

Karri Kungfossetin suurimpien putousten lähistöllä.