Viimeinen matkapäivä

25.7.2015 Umeå

Heräsimme Nordmalingin Rosalagenin leirintäalueen pikkumökissä retkemme viimeisenä aamuna. Pakattuamme ajoimme Uumajan eteläpuolelle ja käännyimme Hudiksvallin suutaan satamaa kohden. Tien varrella oli Bergon tienoilla viitta lintutornille ja luonnonsuojelualueelle. Kiipesimme tien länsipuolella olevalle lintutornille, mistä avautui upea näköala laajalti laidunnettuun Uumajajoen suistoon. Maisema oli hätkähdyttävän kaunis. Lintuja ei tosin kovin paljoa havaittu. Seuraavaksi siirryimme alempana olevalle lintulavalle. Paikalla oli paljon erilaisia opastustauluja, kuten niin monissa matkamme kohteissa. Ruotsissa luontokohteet on hyvin opastettu ja hoidettu.

Uumajajoen suiston laidunta ja lintulava tornista nähtynä.

Uumajajoen upea maisema

Ajoimme vielä tien itäpuolelle luonnonsuojelualueen opastaulujen luokse, mistä näkyin riippusilta yli joen. Lautan lähtöön oli enää noin puolitoista tuntia ja meidän oli lähdettävä kohti satamaa. Lähtöselvityksessä tuli olla viimeistään tuntia ennen laivan lähtöä. Turhaa ajan kulua.

Satamassa maisemaa täydensi muutama tuulimylly. Laivan lähdettyä näimme, että saaristo näillä main muistuttaa hyvinkin Vaasan saaristoa eli varsin tasaista maastoa ja maankohamisrantaa deGeer -moreeneineen ja luode-kaakkosuuntaisine pitkine ja kapeine saarineen oli nähtävissä.

Aurinkoisessa säästä vietetyn merimatkan jälkeen päädyimme ajamaan samana iltana kotiin. Pysähdyimme syömässä Juurtoportilla ja uimassa Ikaalisissa. Matkamme Ruotsiin oli ollut mitä onnistunein.

Tuulimyllyt Uumajan satamassa.

Vaasan saaristoa

Höga Kusten

24.7.2015 Indalelvens delta

Reippaina varhaisen aamun ansiosta olimme jo ennen klo yhdeksää lähdössä Sundsvallista. Indalelvenin suuressa suistossa vesi oli kirkasta ja rannoilla levittäytyi hiekkakangas. Järvisätkin (Ranunculus peltatus), ruskoärviä ja vesirutto ja isosorsimo kuuluivat vesikasvistoon ja rannoilla kukoistivat mm. kissankello, karvaskallioinen, keltamaite, ruotsin- ja hietapitkäpalko. Rantaniittykasvistoon kuuluivat mm. vilukko, luhtakuusio (Pedicularis palustris), terttualpi, luhtavuohennokka, rentukka, koiranvehnä ja suomyrtti.

Jokisuiston monia haaroja ylitettiin kaikkiaan kolmella riippusillalla ja juuri tervattua pitkostakin oli kohtalaisen matkaa. Saaren kärjen hiekkarannalta merkitsin merinätkelmän, rantavehnän, juolavehnän ja ketoneilikan. Linnuista havaittiin mm. kivitasku ja pensaskerttu sekä joukko lokkeja.

 

Soma Indals-joen suistosaaren hiekkarannalla.

Indalsälvenin oipastustaulu

Kohtalaisen ajomatkan jälkeen tulimme 1800 metriä pitkälle Höga kusten -sillalle, joka on Skandinavian toiseksi pisin ja maailman kahdeksanneksi pisin silta. Sen betoniset pylonit kohoavat 182 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Pysähdyimme sillan koillispuolen näköala- ja turistipaikan kohdalla ihastelemassa maisemaa.

Soma Höga Kusten -sillan maisemassa.

Skoleskogen

Tutustuttuamme Skoleskogen kansallispuiston Naturum-opastuskeskukseen Soma ja minä päätimme kiivetä melkein pystysuoralta näyttävää seinämää viereiselle suojelualueeseen kuuluvalle vuorelle. Alhaalla olevan viitan mukaan matkaa oli 600 m ja Kuninkaanluolalle 400 m. Alku oli suurten lohkareiden läpi mutkittelevaa ja laajentunutta polkua, jonka jälkeen tuli pätkiä portaita ja kallion osuus alkoi lisääntyä lohkareiden kustannuksella. Kovan kiipeämisen jälkeen hikisinä tulimme kohtaan, jossa viitta huipulle osoitti 300 m ja luolalle 100 m. Päätimme käydä katsomassa ensin luolaa. Matkalla sinne oli tikapuita ja kaiteita sekä rautakahletukia.

Näköala Skulebergetin Kuninkaanluolalta.

 

Kuninkaanluola oli korkea holvimainen, reilun 10 m halkaisijaltaan oleva painauma kallion seinämässä. Näköalat olivat tältä korkeudelta upeat, mutta pilvinen sää ja sade vaikeutti kuvaamista. Aiemman sateen vuoksi oli rinteillä koko ajan valunut vettä, mutta nyt sateen alettua uudelleen valuma lisääntyi ja päätimme palata risteyskohtaan. Koska sade edelleen yltyi, katsoimme, että on parempi, ettemme lähde enää kohti korkeinta paikkaa.

Skoleberget ja Naturum-opastuskeskus.

 

Alaspäin tulo oli louhikkoisessa ja veden liukastamassa kallioisessa rinteessä hidasta sekin. Kun lopulta pääsimme alas, kiipeäminen kumpaankin suuntaan tuntui jaloissa. Kahvittelimme Naturumissa ja Karri osti minulla lahjaksi sieltä löytyneen tasokkaan maakuntakasvion, Medelpadin floran, josta myöhemmin lukiessani ilmeni, että Jutila 2000 mainittiin viittauksissa.

Kasveja tuli merkittyä vain muutama lehtopalsami (Impatiens noli-tangere), liuskaraunioinen, kalliokielo (Polygonatum odoratum), sianpuolukka, mäkiarho, lampaannata ja kanerva.

Skoleskogenin eteläisen sisääntulopaikan luona olivat pysäköintipaikat lähes täynnä ja patikoitsijoita rinkkoineen näkyi odottamassa kuljetusta. Suuntasimme kohti Kalsvikenin rantaa, ja saimme kävellä alamäkeen noin 800 m ennen kuin saavuimme hiekkarantaiseen laajaan lahteen, jonne oli pysähtynyt kaksi purjevenettä. Jykevien puiden luonnehtimasta metsästä kirjattiin mm. maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata), lehtotähtimö, isoalvejuuri ja korpi-imarre. Patikkamatkan järjestäjillä oli rannan laavun vieressä nuotio ja ruokaa paistumassa. Hiekkarannalla oli muutamia telttoja ja eräs vanha mies pystytti yhtä telttaa. Hiekkainen ranta houkutti uimaan, mutta pilvet ja tuuli vähensivät intoa. Olin jo menossa vaihtamaan vaatteita, kun lopulta päädyin vain kahlailemaan rantavedessä. Vesi oli varsin kylmään ehkä korkeintaan 17 astetta, joten uiminen jäi tälläkin kertaa. Hiekkarannnalla kasvoivat mm. ruokohelpi (Phalaris arindinaceae), isorölli (Agrostis gigantea), merivirmajuuri (Valerianana sambucifolia ssp. salina), merinätkelmä, ketohanhikki, keltamaksaruoho, rantavehnä, merivihvilä ja suola-arho.

Läpi hiekkarannan mutkitteleva puro Kalsvikenissä.
 

 

Luonnontilainen puro meanderoi rantaan läpi hiekkakentän, ja lajistoon kuuluvat mm. puna-ailakki, leskenlehti (Tussilago farfara), ukontatar (Bistorta lapathifolia), punanata, tervaleppä ja tuomi.

Lemesjö

Ruotsin matkamme yhtenä tarkoituksena oli vierailla isäni sodanaikaisessa sijoituskylässä. Lemesjön suuntaan ajettaessa vuoret hieman pienenivät, mutta maisemat olivat monin paikoin jylhiä. Lemesjön pikkukylä sijoittui järvien väliselle kannakselle, jota välittävässä joessa oli pato ja alapuolinen uoma miltei kuivillaan. Aiemmasta uittoajasta muistutti tukkiränni.

 

 



Lemesjön kylä



Ajoimme Lemesjöstä pois Yttre Lemesjö-järven itäpuolitse ja Bergsjö-nimisen paikan kautta. Sen jälkeen tien alitse kulki luonnontilaisten kaltainen joki sora- ja kalliopohjaisena. Sillalta näkyi myös leirintäalue tms. Tien ylittäessä joen avautui Lapin jokia muistuttava maisema. Tien varressa kasvoi kotkansiipiä. Päätimme ajaa jokea yläjuoksun suuntaan, koska liikennemerkissä oli osoitettu kohteena Kuninkaanputoukset. Noin puolentoista kilometrin päässä joki tuli tien varteen ja näkyi koskia. Kohteesta kertovaa tiedotustaulua emme löytäneet, mutta koska kauemmas ajaessa kosket vähenivät päätimme kääntyä takaisin ja jätimme auton tien levennyskohtaan. Paikalla oli myös perhokalastajia. Karri tunkeutui kuohuvimman kosken äärelle läpi joen korkean veden aikaan kasaamien puunrunkojen yli, kun minä tyydyin kulkemaan rantaa ja merkitsemään lajeja. Mainittakoon valkolehdokki, tähtitalvikki (Moneses uniflora), lehtokorte, luhta- ja korpikastikka, korpikaisla, rentukka ja pullosara (Carex rostrata).

Karri Kungfossetin suurimpien putousten lähistöllä.

Sundsvallin rannikkoa 22.7.2015

Stensjönstä Hudiksvalliin

 

Stensjön lohkareiseen maastoon tutustuimme pikaisesti aamupäivällä mökin siivottuamme. Venerannassa oli liikennettä ja maisemassa näkyi hyvin hoidettuja mökkejä. Hiekkaisella uimarannalla olisi voinut polskiakin. Maisema muistutti lohkareineen Porin pohjoisen saariston maisemaa ja rantakasvistoon kuuluivat mm. merisuolake (Triglochin martima), pohjansilmäruoho, vilukko ja suolamaltsa (Atriplex longipes).

Palasimme tutustumaan Hudiksvalliin, joka sijaitsee Ruotsin rannikolla varsin samalla korkeudella kuin Pori. Hudiksvallin suuruuden päivät ovat menneet, mutta edelleenkin pikkukaupunkimainen miljöö kertoo rikkaasta historiasta ja melko eläväisestä nykypäivästäkin. Vaikkei Hudiksvall enää olekaan virallisesti kaupunki, ainakin kirjakaupan valikoima oli vakuuttava ja sieltä tarttui mukaan mm. Ruotsin Nationalnyckeln-sarjan lehväsammalia (Buxbaumia-Leucobryum) käsittelevä osa.

Alnö

Sundsvallin ohittava silta

Matkalla Sundsvalliin maisemat muuttuivat voimakkaasti kumpuileviksi ja lopulta, jopa vuorimaisiksi. Ajoimme Sundsvallin kaupungin läpi kulkevaa todella korkeaa ja pitkää siltaa pitkin. Kohteenamme oli Alnön saari, joka on emäksisiä kivilajeja sisältävä, iso saari Sundsvallin edustalla. Ensin tutustuimme oppaissa geologisena nähtävyytenä esiteltyyn kallioon, jossa oli mm. alnöiittiä ja diabaasia. Aivan tien vieressä olevalla kalliokedolla kukoistivat mm. kaukasianpitkäpalko (Arabis caucasica), keltamaksaruoho, mäkiarho, keltamatara, ketoneilikka, kissankello ja karvaskallioinen. Alnöiittibreksiakalliolla kissankello ja kaukasianpitkäpalko.

Kissankello ja kaukasianpitkäpalko alnöiittibreksiakalliolla.

Kaukasianpitkäpalon kypsiä lituja lähikuvassa. 

Mäkisellä saarella merimaisemat olivat näyttäviä. Huomasimme, että ukonkello (Campanula latifolia) on täällä äitynyt voimakkaasti leviäväksi lajiksi.

Ukonkello Alnön maisemissa.

Älnön koillisosassa sijaitsevalla 100 hehtaarin kokoisella Stornäsetin luonnonsuojelualueella on tavattu 180 lintulajia. Laiduntamalla hoidettuun suojelualueeseen kuuluu reheviä metsälaitumia, hakamaita ja laajoja rantaniittyjä. Varustukseen kuuluu lintutorni, laavu, kompostikäymälä ja uimaranta.

 

Stornäsetin suojelualueen opastaulut olivat monipuolisia.

Metsälaitumella kasvoi paikoitella runsaasti lehtoukonhattua (Aconitum lycoctonum subsp. septentrionale). Lehtometsästä kertoivat myös lehtotähtimö, puna-ailakki, käenkaali, soreahiirenporras, isoalvejuuri, lehtotesma ja tuomi. Mainittakoon myös isotalvikki, velholehti (Circaea alpina), kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alterniflorum) ja pystykiurunkannus (Corydalis solida).


Lehtoukonhattukasvustoa

 

Lehtoukonhatun kukinto



Sarvipäinen ylämaan karja laidunsi rantaa, jossa kasvoivat mm. merivihvilä, jouhiluikka (Eleocharis quinqueflora), lännenmaarianheinä, kyläsorsimo (Puccinellia distans), vilukko, suomyrtti (Myrica gale), suo-orvokki, merisara (Carex mackenziei) ja ranta-alpi.  

Ylämaankarjaa Stornäsetin suojelualueella

 

Hiekkarannalla kasvoivat rantavehnä, merinätkelmä, suola-arho, rannikki, pihatattaren merimuoto ja vähän kosteammassa hetekaali (Montia fontana) sekä vedessä rantaleinikki (Ranunculus reptans). Kasvillisuus oli varsin samanlaista kuin Porin korkeudella Suomen puolella: valtalajiston muodostivat vedessä sinikaisla, vesirajassa meriluikka, alhaalla alarannalla ketohanhikki ja suolavihvilä ja ylempänä punanata ja syysmaitiainen ja nurmirölli ylärannalla. Muuta maininnan arvoista rannan lajistoa olivat äimäruoho (Subularia aquatica), merihaura (Zannichellia palustris), mutayrtti (Limosella aquatica), vesirikko (Elatine triandra), hapsi- ja mutaluikka (Eleocharis acicularis, E. mamillata), konnanvihvilä (Juncus bufonius), pohjansilmäruoho ja tylppälehtihierakka. Hiekkaisen kedon lajistoon kuuluivat keltamatara, ketoneilikka, kissankäpälä, lituruoho ja ruotsinpitkäpalko sekä harmillisesti leviävä kurtturuusu.

 

Norra Stadsberg, Sundsvall

Halusin käydä Sundsvallin pohjoisella kaupunginvuorella, joka on laaja ulkoilmamuseo erilaisine aktiviteetteineen, polkuineen ja näköaloineen. Kysyimme yösijaa siellä sijaitsevasta matkustajakodista, mutta emme kuitenkaan päätyneet jäämään majoitukseen. Näköalapaikalta, jonka tuntumassa kasvoi mm. kangasajuruohoa (Thymus serphyllum), avautui upea näkymä Sundsvalliin. Kiipesimme silti näkötorniin ja ihastelimme maisemaa. Sundsvall vaikutti vuorelta katsottuna todella kauniisti ja sopusuhtaisesti rakennetulta kaupungilta.

Näkymä Sundsvalliin Pohjoiselta kaupunginvuorelta

Päädyimme menemään yöksi Clarion hotelliin. Yöpymishintaan sisältyi aamiaisen lisäksi myös päivällinen, joka olikin varsin maistuva. Sen jälkeen kävelimme vähän kaupungilla, mutta jälleen satoi, joten aika nopeasti tulimme hotellihuoneelle.



Sundsvallin kirkko on uusgoottilaista tyyliä kuten Porin kirkkokin.

Toinen retkipäivä

22.7.2015
Aamu aukeisi aurinkoisena Rullsandin leirintäalueella viettämämme telttayön jälkeen. Mustapääkerttu lauloi kuten yölläkin. Sen verran viileää kuitenkin oli, että upeita hiekkarantoja ei tullut hyödynnettyä uimiseen. Aamiaisen ja leirin purun jälkeen suuntasimme viereiselle Billuddenin niemelle.

Biluddenin suojelualue

Luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu noin kolmen kilometrin pituinen Billuddenin niemi tarjoaa luonnon monimuotoisuutta rehevistä lehdoista, ketoihin ja rantakivikoihin. Leirintäalueen vieressä on opastuskeskus ja suositulla ulkoilmakohteella kulkee useita erilaisia polkuja. Niemen kärjessä on oma luontopolkunsa. Hienot merenrantakivikot ovat vallalla, mutta myös hiekkaisia kohtia löytyy. Maankohoamisesta muistuttavat muinaisrannat ylemmällä tasolla. Punaisen graniitin lisäksi niemeltä löytyy ordovikikauden kalkkikiveä, johon on muodostunut fossiileja. Juuri kalkkivaikutuksen takia alueen kohta alueelle tultuaan havaitsee monia lehtolajeja kuten pesäjuuri (Neottia nidus-avis), lehtoneidonvaippa, lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus), jänönsalaatti, tuoksumatara (Galium odoratum), lehtotesma (Milium effusum) ja kevätesikko. Puuvartislajistossa eteläistä leimaa tuovat vuorijalava (Ulmus glabra), pähkinäpensas ja lehtokuusama.

Neottia nidus-avis, pesäjuuri

Hajauduimme tutkimaan niemen luontoa ja päädyin metsän läpi länsirannan hiekka- ja somerikkoalueelle, jonka valtalajistoa olivat tyrni (Hippophae rhamnoides), huopakeltano (Pilosella officinarum) ja ketokaunokki (Centaurea scabiosa) sekä vähän niukempina luonnehtijoina nuokkukohokki (Silene nutans), rantavehnä (Leymus arenarius), lituruoho (Arabidopsis thaliana) ja hietapitkäpalko (Cardaminopsis arenosa). Saman tyyppistä somerokasvillisuutta löytyy myös Selkämeren Suomen puolelta. Huomiota kiinnitti kurjenmiekan kasvaminen kuivalla someroisella rantapenkereellä. Suomen puolella laji rajoittuu lähinnä kosteisiin pehmeäpohjaisiin lahdenperukoihin. Rannan lajistoon kuuluivat myös karvaskallioinen (Erigeron acer), kultapiisku (Solidago virgaurea), mäkiarho (Arenaria serpyllifolia), ketokäenminttu (Satureja acinos), pujo (Artemisia vulgaris ssp. vulgaris) sekä lemmikkikasvilta näyttävä kasvi, jolla oli jo karvapintaisiksi kypsyneet hedelmät. Päättelin sen olevan koirankieli (Cynoglossum officinale), jota ei Satakunnan rannikolta tavata. Huomasin rannalla myös värimorsingon (Isatis tinctoria) ja rantaputken (Ligusticum scoticum). Liekö rantaputki täälläkin levittäytyvä laji kuten meillä.

Tyrnipensaikkoa

Länsirannan mukulakivikkoa niemen kärkeä kohden kuljettuani päätin poiketa rantametsään. Se osoittautui orjanruusujen ja taikinamarja- (Ribes alpinum) sekä tuomitiheikköjen (Prunus padus) vuoksi huonoiksi reitinvalinnaksi. Lajilista karttui puuvartisten osalta happomarjalla (Berberis vulgaris), näsiällä ja koiranheidellä ja ruohovartisten osalta mäntykukalla (Monotropa hypopitys), mustakonnanmarjalla, koiranvehnällä ja sinivuokolla. Kenttäkerroksen valtalajiksi levisi hetken päästä kielo (Convallaria majalis). Mänty- ja pihlajavaltaisen puuston lehtomaisuudesta kertoivat metsälehmus ja ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia).

Agrimonia eupatoria, maarianverijuuri

Palasin someroiselle ja pikkukiviselle rannalle ja jatkoin sitä kohti pohjoista, kunnes tulin kohtaan, jossa niemi lienee kapeimmillaan. Matkaa kärkeen on vielä varsin paljon. Käännyin kulkemaan tietä takaisin leirintäaluetta kohti. Tikan hakkaus pysäytti minut ja sai siirtymään metsän puolelle. Huomasin alueella olevan kohtalaisesti lahoavaa puustoa. Tikka osoittautui palokärjeksi, ja tien varrelle palatessani hiekkaisesta pohjasta juorusi osaltaan keltatalvikki.

Itäisen rannan tullessa tien tuntumaan kuljin tutkimaan vesirajaa suuren rauduskoivun suojassa. Ruokonata, rannikki, suolavihvilä, maltsa (Atriplex prostrata) ja peltovalvatti (Sonchus arvensis) viihtyivät rannan kivikossa, ja ruovikko levittäytyi lahdelman suuntaan laajeten.

Soma halusi näyttää minulle rantaa kuljettuaan eri reittiä ja lähdimme polkua myöten takaisin länsirannalle. Kuljimme mäntymetsästä pian pienelle aukiolle, jonka reunaa polku jatkui kohti pohjoista. Lämpöä tulvivan kedon valtalajistoa olivat mäkikaura (Avenula pubescens), nurmirölli (Agrostis capillaris), tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum), heinäratamo ja huopakeltano. Myös keltamatara, ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga), mäkimeirami, särmäkuisma (Hypericum maculatum) ja keltamaite olivat runsaita. Lisäksi tavattiin ketoneilikka (Dianthus deltoides), maarianverijuuri, ahdekaunokki ja nurmipiippo. Lajistoon merkittiin myös isotalvikki (Pyrola rotundifolia) ja verikurjenpolvi. Perhoset ja heinäsirkat näkyivät ja kuuluivat kedolla. Kuljimme polkua edelleen ja tulimme samalla rannalle, josta olin jo tehnyt lajilistan. Soma oli kirjoittanut sinne kivillä oman bloginsa otsakkeen. Rannalla näkyi edelleen olevan nudistimies.

Billuddenin ketoa

Hiekka-somerorantaa

Valls hage, Gävle

Gävlen keskustassa vierailimme reilun tunnin ajan ja ostimme mm. mansikoita. Sen jälkeen ajoimme Valls Hage nimiseen metsäpuutarhaan eli arboretumiin, jossa oli lajien lisäksi monia muotoja. Puisto oli perustettu vihantaan jokilaaksoon. Itse joki kaarteli selvästi alempana kaivertamassaan uomassa. Rantamilla Soma onnistui näkemään sekä kuningaskalastajia että piisamin. Puulajit olivat pääosin tavanomaista luonnonvaraista lajistoa, mutta joukossa oli myös ruusutarha ja muutamia eteläisempiä lajeja. Alueen kenttäkerros kertoi savipohjaisesta lehdosta.

Arboretumista nopealla kierroksella kirjaamani lajit olivat mänty, kuusi, kataja, raudus- ja hieskoivu, harmaa- ja tervaleppä, saarni, tuomi, isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), terttuselja (Sambucus racemosa), haapa, raita, marjaomenapuu (Malus sylvestris), taikinamarja, orapihlaja (Crataegus submollis), metsä- ja puistolehmus (Tilia x vulgaris), vuorijalava, kotipihlaja, saksan- (Sorbus aria) ja ruotsin- sekä teodorinpihlaja (S. meinichii) sekä Sorbus rubicola. Ruusuistutuksissa huomasin metsäruusun, kurtturuusun ja punalehtiruusun (Rosa glauca). Luonnonvaraisen kenttäkerroksen lajistoon kuuluivat mm. puna-ailakki, lehtokorte (Equisetum pratense), jänönsalaatti, soreahiirenporras (Athyrium filix-femina), sudenmarja ja lehtopähkämö. Muita ruohovartisia olivat ruusuruoho, kultapiisku ja tylppälehtihierakka (Rumex obtusifolius).

Rannalla kierrellessämme kuningaskalastajaa etsien merkitsin ylös mm. isosorsimon (Glyceria maxima), luhtalemmikin (Myosotis scorpioides), lehtovirmajuuren (Valeriana sambucifolia), leskenlehden (Tussilago farfara), korpi-imarteen (Phegopteris connectilis), suo-orvokin (Viola palustris) ja mesiangervon (Filpendula ulmaria). Jyrkillä savisilla jokitörmillä huomasin keltamon (Chelidonium majus).

Pysähdyimme Axmarin ruukinkahvilassa pulla- ja kakkutauolla. Sade esti enimmät kiertelyt ruukin kauniissa puutarhassa. Tapasimme kahvilassa suomalaisen polkupyöräretkeilijän, joka oli tulossa Uumajan suunnasta ja matkaamassa kohti Kapellskäriä.

Ålsjön lintujärvi

Aivan valtatien varressa sijaitseva Ålsjön lintujärvi on monipuolinen luontokohde, jonka kahden lintutornin ja järven rantojen lisäksi alueella voi tutustua myös vanhaan metsään. Me ehdimme kulkea vain osan matkaa leveätä pitkospolkua ja tarkkailla lintuja: nokikana (Fulica atra), silkkiuikku (Podiceps cristatus), sinisorsa (Anas platyrhynchos), kanadan- ja merihanhi (Branta canadensis ja Anser anser) ja kurki sekä punajalkaviklo (Tringa totanus). Rehevän järven ranta- ja vesikasvillisuus oli tuttua: vehka (Calla palustris), korpikaisla (Scirpus sylvaticus), myrkkykeiso (Cicuta virosa), suoputki (Peucedanum palustre), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja sarat. Vesirutto (Elodea canadensis) näkyi olevan runsas ja irtokellujat, pikku- (Lemna minor) ja ristilimaska sekä sammakonkilpukka (Hydrocharis morsus-ranae), juorusivat myös rehevyydestä.

Ålsjö

Bodagrottorna, Hudiksvallin eteläpuoli, Issleberg, Ruotsi

Ennen päivällistä ehdimme vielä tutustua Euroopan pisimpään peruskallioluolastoon, Bodagrottorniin, Hudiksvallin eteläpuolella Isslebergissä. Valtavien kivien louhikosta löytyi useakin sisäänpääsy luolastoihin. Taskulamput ja suojakypärät ovat tarpeen tällaisten luolien koluamiseen.

Bodagrottorna louhikkoa

Päivällisen jälkeen ajoimme Stensjön mökkikylään, joka oli muutaman sadan metrin päässä rannasta. Mökit lienee rakennettu jo aikapäivät sitten päätellen seinistä ja kaapeista ym. kiinteistön ominaisuuksista. Sinällään hyvin toimiva kokonaisuus, jota vuokrattaneen myös talviaikaan. Oikaisimme pehmeälle vuoteelle.

Matka Selkämeren länsirannalle

Osa 1

Olen tutkinut kasveja ja kasvillisuutta vuosikymmeniä Selkämeren itärannalla, joten oli aika käydä katsomassa miltä näyttää Ruotsin puoleinen rannikko. Matkassa oli lintuharrastajamies ja teini-ikäinen tyttö (kts. Kirsikkamix). Lähdimme iltalaivalla Naantalista Kapellskäriin 20.7.2015 klo 11.45. Aamulla olimme Kapellskärissä paikallista aikaa seitsemältä.

21.7.2015

Norra Malman luonnonsuojelualue ja Erken-järvi

Ensimmäinen varsinainen luontokohteemme oli hieno, laidunnettu Norra Malman luonnonsuojelualue, jossa on metsälaidunta, hakamaata ja kallioketoa kirkasvetisen Erken-järven rannassa. Ikävä kyllä tämän Ruotsin tutkituimman järven tila ei ole paras mahdollinen ja sinilevää oli käynnillä nähtävissä.

Ensin kävelimme pysäköintipaikalta venerantaan viikinkileirin vieritse. Merkitsin lehtolajeja saarni (Fraxinus excelsior), vuorijalava (Ulmus glabra), pähkinäpensas (Corylus avellana), lehtopähkämö (Stachys sylvatica), mustakonnanmarja (Actaea spicata) ja kevätesikko (Primula veris). Oltiin selvästi hemiboreaalisella lehtimetsävyöhykkeellä, mikä oli näkynytkin jo tien varsien lehtimetsävaltaisuutena. Rehevässä tervaleppien reunustamassa rannassa huomio kiinnittyi sorsanputkeen (Sium latifolium) ja kasvoivat siellä myös kurjenmiekka (Iris pseudacorus), järvikaisla (Schenoplectus lacustris), peltopähkämö (Stachys palustris), punakoiso (Solanum dulcamara) ja korpikastikka (Calamagrostis purpurea). Kelluslehtisistä yleinen oli ulpukka (Nuphar lutea). Alueella lienee satanut voimakkaasti edellisinä päivinä tai yönä ja maassa oli paljon nilviäisiä kuten espanjansiruetana (Arion vulgaris) ja viinimäkikotilo (Helix pomatia). Tytär oli tarkkana, että etanoiden päälle ei saanut astua.

Sium latifolium, sorsanputki

Kuljimme takaisin pysäköintialueen suuntaan ja huomasimme niitetyn reitin Norra Malman suojelualueen portille. Laidunnettu niitty oli edustavaa ja monilajista, ja heti portin luota kirjasin monia mielenkiintoisia kasveja sukapää (Argopyrum cristatum), niittyräpelö (Briza media), siniheinä (Molinia caerulea), joka oli syöty sen verran matalakasvuiseksi, että lajinimi ei tullut heti mieleen. Myös kahtaissaralle (Carex disticha) piti varmistaa nimi. Edustavaan tuoreen niitty lajistoon kuuluivat myös nurmitatar (Bistorta vivipara), sikoangervo (Filipendula vulgaris), nurmimailanen (Medicago lupulina), keltamaite (Lotus corniculatus), harmaapoimulehti (Alchemilla filicaulis) ja ahomansikka (Fragaria vesca).

Norra Malman tammimetsää

Kuljettaessa valtavien, vanhojen tammien luonnehtimalle mäelle joukkoon tuli lehtoruohoja kuten imikkä (Pulmonaria obscura), käenkaali (Oxalis acetosella) ja lehtopähkämö. Pensaskerroksessa kasvoivat sekä metsä- että orjanruusu (Rosa majalis ja R. dumalis). Metsäomenapuu (Malus sylvestris) ja hevoskastanja (Aesculus hippocastanum), kuuluivat niin ikään lajistoon. Kuivemmissa kohdissa kasvoivat mm. lampaannata (Festuca ovina), haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) ja huopakeltano (Pilosella officinarum). Saniaislajistoon kuului kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas).

Niittymäiseksi muuttuneen pellon puolella oli laiduntamassa ainakin kolmisenkymmentä lammasta. Ne lienevät olleet laiduntamassa myös metsän puolella. Pellolla oli muutamia kalliopaljastumia, joissa kasvoivat mm. jänönapila (Trifolium arvense), keltamatara (Galium verum), sikoangervo, heinäratamo (Plantago lanceolata), ketoneilikka (Dianthus deltoides), nurmilaukka (Allium oleraceum), hopeahanhikki (Potentilla argentea ssp. argentea), viherjäsenruoho (Schleranthus annuus), lituruoho (Arabidopsis thaliana) sekä katkera- ja isomaksaruoho (Sedum acre ja S. telephium). Tuoreella maalla kasvoi kaunokainen (Bellis perennis). Kauempana pellolla näkyi ainakin 13 kurkea.

Lampaita kalliokedolla

Erken-järven rannassa, kallion eteläpuolisessa lahdelmassa kasvoi mm. viiltosaraa (Carex acuta), vesihierakkaa, luhtalemmikkiä (Myosotis scorpioides), suikerohanhikkia (Potentilla reptans), ukontatarta (Persicaria lapathifolia), ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), siima- ja rantapalpakkoa (Sparganium gramineum ja S. emersum) ja järviruokoa (Phragmites australis). Varsinaiseen vesikasvistoon kuuluivat runsaana esiintyvä ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum), vesirutto (Elodea canadensis), ristilimaska (Lemna trisulca), vesitatar (Persicaria amphibia) ja karvalehti (Ceratophyllum demersum). Tosi vähähumuksisen veden näkösyvyys oli hyvä, mutta rantaan oli ajautunut ja vesimassassa näkyi sinilevää. Karri huomasi pohjan valtalajina tulokaslajin, vaeltajasimpukan. Rantaan kauniisti laskeutuvien kallioiden päältä löytyi hietaorvokki (Viola rupestris) ja maarianverijuuri (Agrimonia eupatoria).

Vanha muistokivi

Seuraavaksi pysähdyimme vanhan kivimuistomerkin luona ja merkitsin tien varresta metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris).

 

Lathyrus sylvestris, metsänätkelmä

Muistokivi

Hargin mäntymetsä kirkon tuntumassa

Hargin mäntymetsä on suojelualue, jossa kasvaa paljon vanhoja mäntyjä, vanhimmat jopa 400 vuotta. Joukossa on myös vanhoja kuusia. Aluetta hoidetaan vanhat puut ensisijaisesti huomioiden. Kokonaisuus sijaitsee Rannikkotien varrella Hargin kirkon tuntumassa. Söimme suumme sinisiksi mustikoita, ja kirjasin tien varresta päivännoudon (Helianthemum nummularium), heinäratamon, ruusuruohon, harakankellon, keltamaitteen, nurmimailasen ja kirkon tuntumasta heinäkauran (Arrhenatherum elatius) sekä rohtorastin (Anchusa officinalis). Metsän puolelta merkitsin pähkinäpensaan, jänönsalaatin (Mycelis muralis) ja valkolehdokin (Platanthera bifolia).

Arrhenatherum elatius, heinäkaura

Hargin vanhaa metsää

Pienen ajomatkan jälkeen vuorossa oli vierailu Osthammarin viehättävässä pikkukaupungissa, jossa kävimme infon lisäksi kahvilassa ja nautimme leivonnaiset hyvässä säässä.

Havsvikin luonnonsuojelualue, Raggarön, Östhammar

Havsvikin luonnonsuojelualue Raggarönillä on todella viehättävä kokonaisuus, jossa oli laidunnettuja niittyjä, hakamaata ja metsää sekä laiduntamatonta metsää ja rantakallioita. Sarvipäiset lampaat laiduntavat aluetta. Niittyosan huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat mm. päivännouto, jänönapila, keltamatara, kangasajuruoho (Thymus serphyllum), ahdekaunokki (Centaurea jacea), kumina (Carum carvi), heinäratamo, suikerohanhikki, sikoangervo, nurmimailanen, harmaapoimulehti, ruusuruoho, nurmitatar, kissankello (Campanula rotundifolia), kevätesikko, vahasara (Carex flacca), hakarasara (C. spicata) ja niittyräpelö. Tavanomaista lajistoa oli tämän lisäksi suuri määrä. Katajat reunustivat niittyä, joka oli pääosin tuoretta niittyä ja reunoilla löytyi ketokuvioita. Kedolla tavattiin myös ahopellavaa (Linum catharticum) ja mäkiarhoa (Arenaria serpyllifolia).

Maitepunatäplä ahdekaunokilla

Luontopolku niemen kärkeen kulki metsään laitumen ulkopuolelle. Ranta oli tervaleppävaltaista lehtoa, ja niemen keskiosan metsä lehtoa ja lehtomaista kangasta. Jalot lehtipuut kuten saarnet ja vaahterat olivat tavallisia ja kenttäkerrosta luonnehti kämmeköiden runsaus ja rehevyys. Soikkokaksikkoja (Listera cordata) ja maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata, joukossa myös ssp. fuchsii) löytyi kymmenittäin ja valkolehdokkeja vähän vähemmän. Myös lehtoneidonvaippoja (Epipactis helleborine) löytyi, mutta alueelta tavattuja miekkavalkkua (Cephalanthera longifolia) tai tikankonttia (Cypripedium calceolus) en löytänyt. Eteläiseen kasvistoainekseen kuuluivat haavayrtti (Sanicula europaea), hammasjuuri (Dentaria bulbifera), karvasputki (Laserpitium latifolium) ja varsankello (Campanula trachelium). Tavallisempaa lehtolajistoa edutivat lehtohorsma (Epilobium montanum), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), lehto-orvokki (Viola mirabilis), valko- (Anemone nemorosa) ja sinivuokko (Hepatica nobilis).

Listera ovata, soikkokaksikon kukintoa

Campanula trachelium, varsankello

Merenlahden rannassa oli ravinteikkaita kallioita, joissa näkyi mm. diabaasijuonia. Paikalle olikin syntynyt hätkähdyttävän monilajinen ja edustava kallioketo, jonka lajistoon kuuluivat mm. rantahirvenjuuri (Inula salicina), tähkämaitikka (Melampyrum cristatum), mäkimeirami (Origanum vulgare), ketokäenminttu (Satureja acinos), keltamatara, verikurjenpolvi, kissankäpälä (Antennaria dioica), mäkitervakko (Lychnis viscaria), häränsilmä (Hypochoeris maculata), ketokeltto (Crepis tectorum), nurmi- ja ruoholaukka (Allium schenoprassum), iso-, katkera- ja kesämaksaruoho (Sedum annuum), mäki- (Trifolium montanum) ja jänönapila, heinä- ja soikkoratamo (Plantago media). Kämmeköistä kalliolla viihtyivät kirkiruoho (Gymnadena conopsea) ja valkolehdokki. Heinistä ahdekaura (Avenula pubescens) ja hina (Danthonia decumbens) ovat huomionarvoisimmat. Saniaisista mainittakoon liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale) ja tummaraunioinen (A. trichomanes) ja pensaista kalliotuhkapensas (Cotoneaster integerrimus). Silokallioilla on lämpimällä säällä kiva loikoilla. Pulahdimme Soman kanssa viileään meriveteen.

Geranium sanguineum, verikurjenpolvi

Melampyrum cristatum, tähkämaitikka

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Forsmarkin ruukin pihalla, missä syötimme sorsia. Satoi ja kahvila oli kiinni. Päätimme ajaa syömään ja Skräplingestä löytyi sopiva pitsapaikka.

Ledskärin rantaniitty sateessa

Ledskärin linnustollisesti arvokas rantaniitty ja lahti olivat sateesta huolimatta näkemisen arvoinen laaja nautakarjan laiduntama kokonaisuus. Pysäköintialueelta oli vajaan kilometrin matka laidunnettua niittyä lintutornille. Rannalla oli kyltit osoittamassa, mitä lähemmäs rantaviivaa ei ollut pesimäkaudella menemistä. Rantaniitty oli suhteellisen niukkalajien, mutta silti arvokas kokonaisuus. Heti ensimmäiseksi panimme merkille valtavan suuret tyrnit. Pituutta niille oli kertynyt noin neljä metriä. Laji kasvaakin rehevillä paikoilla puumaiseksi täällä Ruotsin rannikolla, mutta Suomessa olen nähnyt mielestäni vain pensasmaisia yksilöitä.

Korkeita tyrnejä

 

Rantaniityn valtalajistoon kuuluivat heinistä suolavihvilä (Juncus gerardii), jokapaikansara (Carex nigra), matalanurmikka (Poa subcaerulea), jäkki (Nardus stricta) ja luhtakastikka (Calamagrostis stricta). Kaikki tuttuja myös Porin edustan merenrantaniityiltä. Ruohoista ketohanhikki (Potentilla anserina) ja valkoapila (Trifolium repens) ovat valtalajistoa myös monilla satakuntalaisilla rantaniityillä, mutta keltamaitteen runsaus on meille epätyypillistä. Harvakseltaan kasvoivat maininnanarvoiset vilukko (Parnassia palustris), hanhenpaju (Salix repens) sekä heinämäisistä hentosuolake (Triglochin palustre), hina ja ruokonata (Festuca arindinaceae). Lintutornin ympäristössä oli vähän puustoa ilmeisesti näkösuojana.

Ledskärin rantaniittyä

 

Karri oli haltioissan lintulavalta havaitsemistaan lukuisista lintulajeista ja yksilömääristä. Mainittakoon mm. kyhmy- ja laulujoutsen, metsähanhi, harmaa- ja jalohaikara, kurki, räyskä, pikkutylli, liro, punajalkaviklo, valkoviklo ja punakuiri sekä tavi ja punasotka.

Kuljin lintutornilta kaakon suuntaan toivoen löytäväni suolayrtin (Salicornia europaea), jonka tiedettiin kasvavan niityllä. Suolamaalaikuilla kasvoi runsaasti meriratamoa (Plantago maritima), rannikkia (Glaux maritima) ja suolavihvilää, mutta suolayrttiä ei tällä kerralla löytynyt. Illan päätteeksi ajoimme Billuddenin niemen tuntumaan Rullsandin leirintäalueelle, missä vietimme yömme.