Matka Selkämeren länsirannalle

Osa 1

Olen tutkinut kasveja ja kasvillisuutta vuosikymmeniä Selkämeren itärannalla, joten oli aika käydä katsomassa miltä näyttää Ruotsin puoleinen rannikko. Matkassa oli lintuharrastajamies ja teini-ikäinen tyttö (kts. Kirsikkamix). Lähdimme iltalaivalla Naantalista Kapellskäriin 20.7.2015 klo 11.45. Aamulla olimme Kapellskärissä paikallista aikaa seitsemältä.

21.7.2015

Norra Malman luonnonsuojelualue ja Erken-järvi

Ensimmäinen varsinainen luontokohteemme oli hieno, laidunnettu Norra Malman luonnonsuojelualue, jossa on metsälaidunta, hakamaata ja kallioketoa kirkasvetisen Erken-järven rannassa. Ikävä kyllä tämän Ruotsin tutkituimman järven tila ei ole paras mahdollinen ja sinilevää oli käynnillä nähtävissä.

Ensin kävelimme pysäköintipaikalta venerantaan viikinkileirin vieritse. Merkitsin lehtolajeja saarni (Fraxinus excelsior), vuorijalava (Ulmus glabra), pähkinäpensas (Corylus avellana), lehtopähkämö (Stachys sylvatica), mustakonnanmarja (Actaea spicata) ja kevätesikko (Primula veris). Oltiin selvästi hemiboreaalisella lehtimetsävyöhykkeellä, mikä oli näkynytkin jo tien varsien lehtimetsävaltaisuutena. Rehevässä tervaleppien reunustamassa rannassa huomio kiinnittyi sorsanputkeen (Sium latifolium) ja kasvoivat siellä myös kurjenmiekka (Iris pseudacorus), järvikaisla (Schenoplectus lacustris), peltopähkämö (Stachys palustris), punakoiso (Solanum dulcamara) ja korpikastikka (Calamagrostis purpurea). Kelluslehtisistä yleinen oli ulpukka (Nuphar lutea). Alueella lienee satanut voimakkaasti edellisinä päivinä tai yönä ja maassa oli paljon nilviäisiä kuten espanjansiruetana (Arion vulgaris) ja viinimäkikotilo (Helix pomatia). Tytär oli tarkkana, että etanoiden päälle ei saanut astua.

Sium latifolium, sorsanputki

Kuljimme takaisin pysäköintialueen suuntaan ja huomasimme niitetyn reitin Norra Malman suojelualueen portille. Laidunnettu niitty oli edustavaa ja monilajista, ja heti portin luota kirjasin monia mielenkiintoisia kasveja sukapää (Argopyrum cristatum), niittyräpelö (Briza media), siniheinä (Molinia caerulea), joka oli syöty sen verran matalakasvuiseksi, että lajinimi ei tullut heti mieleen. Myös kahtaissaralle (Carex disticha) piti varmistaa nimi. Edustavaan tuoreen niitty lajistoon kuuluivat myös nurmitatar (Bistorta vivipara), sikoangervo (Filipendula vulgaris), nurmimailanen (Medicago lupulina), keltamaite (Lotus corniculatus), harmaapoimulehti (Alchemilla filicaulis) ja ahomansikka (Fragaria vesca).

Norra Malman tammimetsää

Kuljettaessa valtavien, vanhojen tammien luonnehtimalle mäelle joukkoon tuli lehtoruohoja kuten imikkä (Pulmonaria obscura), käenkaali (Oxalis acetosella) ja lehtopähkämö. Pensaskerroksessa kasvoivat sekä metsä- että orjanruusu (Rosa majalis ja R. dumalis). Metsäomenapuu (Malus sylvestris) ja hevoskastanja (Aesculus hippocastanum), kuuluivat niin ikään lajistoon. Kuivemmissa kohdissa kasvoivat mm. lampaannata (Festuca ovina), haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) ja huopakeltano (Pilosella officinarum). Saniaislajistoon kuului kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas).

Niittymäiseksi muuttuneen pellon puolella oli laiduntamassa ainakin kolmisenkymmentä lammasta. Ne lienevät olleet laiduntamassa myös metsän puolella. Pellolla oli muutamia kalliopaljastumia, joissa kasvoivat mm. jänönapila (Trifolium arvense), keltamatara (Galium verum), sikoangervo, heinäratamo (Plantago lanceolata), ketoneilikka (Dianthus deltoides), nurmilaukka (Allium oleraceum), hopeahanhikki (Potentilla argentea ssp. argentea), viherjäsenruoho (Schleranthus annuus), lituruoho (Arabidopsis thaliana) sekä katkera- ja isomaksaruoho (Sedum acre ja S. telephium). Tuoreella maalla kasvoi kaunokainen (Bellis perennis). Kauempana pellolla näkyi ainakin 13 kurkea.

Lampaita kalliokedolla

Erken-järven rannassa, kallion eteläpuolisessa lahdelmassa kasvoi mm. viiltosaraa (Carex acuta), vesihierakkaa, luhtalemmikkiä (Myosotis scorpioides), suikerohanhikkia (Potentilla reptans), ukontatarta (Persicaria lapathifolia), ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), siima- ja rantapalpakkoa (Sparganium gramineum ja S. emersum) ja järviruokoa (Phragmites australis). Varsinaiseen vesikasvistoon kuuluivat runsaana esiintyvä ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum), vesirutto (Elodea canadensis), ristilimaska (Lemna trisulca), vesitatar (Persicaria amphibia) ja karvalehti (Ceratophyllum demersum). Tosi vähähumuksisen veden näkösyvyys oli hyvä, mutta rantaan oli ajautunut ja vesimassassa näkyi sinilevää. Karri huomasi pohjan valtalajina tulokaslajin, vaeltajasimpukan. Rantaan kauniisti laskeutuvien kallioiden päältä löytyi hietaorvokki (Viola rupestris) ja maarianverijuuri (Agrimonia eupatoria).

Vanha muistokivi

Seuraavaksi pysähdyimme vanhan kivimuistomerkin luona ja merkitsin tien varresta metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris).

 

Lathyrus sylvestris, metsänätkelmä

Muistokivi

Hargin mäntymetsä kirkon tuntumassa

Hargin mäntymetsä on suojelualue, jossa kasvaa paljon vanhoja mäntyjä, vanhimmat jopa 400 vuotta. Joukossa on myös vanhoja kuusia. Aluetta hoidetaan vanhat puut ensisijaisesti huomioiden. Kokonaisuus sijaitsee Rannikkotien varrella Hargin kirkon tuntumassa. Söimme suumme sinisiksi mustikoita, ja kirjasin tien varresta päivännoudon (Helianthemum nummularium), heinäratamon, ruusuruohon, harakankellon, keltamaitteen, nurmimailasen ja kirkon tuntumasta heinäkauran (Arrhenatherum elatius) sekä rohtorastin (Anchusa officinalis). Metsän puolelta merkitsin pähkinäpensaan, jänönsalaatin (Mycelis muralis) ja valkolehdokin (Platanthera bifolia).

Arrhenatherum elatius, heinäkaura

Hargin vanhaa metsää

Pienen ajomatkan jälkeen vuorossa oli vierailu Osthammarin viehättävässä pikkukaupungissa, jossa kävimme infon lisäksi kahvilassa ja nautimme leivonnaiset hyvässä säässä.

Havsvikin luonnonsuojelualue, Raggarön, Östhammar

Havsvikin luonnonsuojelualue Raggarönillä on todella viehättävä kokonaisuus, jossa oli laidunnettuja niittyjä, hakamaata ja metsää sekä laiduntamatonta metsää ja rantakallioita. Sarvipäiset lampaat laiduntavat aluetta. Niittyosan huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat mm. päivännouto, jänönapila, keltamatara, kangasajuruoho (Thymus serphyllum), ahdekaunokki (Centaurea jacea), kumina (Carum carvi), heinäratamo, suikerohanhikki, sikoangervo, nurmimailanen, harmaapoimulehti, ruusuruoho, nurmitatar, kissankello (Campanula rotundifolia), kevätesikko, vahasara (Carex flacca), hakarasara (C. spicata) ja niittyräpelö. Tavanomaista lajistoa oli tämän lisäksi suuri määrä. Katajat reunustivat niittyä, joka oli pääosin tuoretta niittyä ja reunoilla löytyi ketokuvioita. Kedolla tavattiin myös ahopellavaa (Linum catharticum) ja mäkiarhoa (Arenaria serpyllifolia).

Maitepunatäplä ahdekaunokilla

Luontopolku niemen kärkeen kulki metsään laitumen ulkopuolelle. Ranta oli tervaleppävaltaista lehtoa, ja niemen keskiosan metsä lehtoa ja lehtomaista kangasta. Jalot lehtipuut kuten saarnet ja vaahterat olivat tavallisia ja kenttäkerrosta luonnehti kämmeköiden runsaus ja rehevyys. Soikkokaksikkoja (Listera cordata) ja maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata, joukossa myös ssp. fuchsii) löytyi kymmenittäin ja valkolehdokkeja vähän vähemmän. Myös lehtoneidonvaippoja (Epipactis helleborine) löytyi, mutta alueelta tavattuja miekkavalkkua (Cephalanthera longifolia) tai tikankonttia (Cypripedium calceolus) en löytänyt. Eteläiseen kasvistoainekseen kuuluivat haavayrtti (Sanicula europaea), hammasjuuri (Dentaria bulbifera), karvasputki (Laserpitium latifolium) ja varsankello (Campanula trachelium). Tavallisempaa lehtolajistoa edutivat lehtohorsma (Epilobium montanum), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), lehto-orvokki (Viola mirabilis), valko- (Anemone nemorosa) ja sinivuokko (Hepatica nobilis).

Listera ovata, soikkokaksikon kukintoa

Campanula trachelium, varsankello

Merenlahden rannassa oli ravinteikkaita kallioita, joissa näkyi mm. diabaasijuonia. Paikalle olikin syntynyt hätkähdyttävän monilajinen ja edustava kallioketo, jonka lajistoon kuuluivat mm. rantahirvenjuuri (Inula salicina), tähkämaitikka (Melampyrum cristatum), mäkimeirami (Origanum vulgare), ketokäenminttu (Satureja acinos), keltamatara, verikurjenpolvi, kissankäpälä (Antennaria dioica), mäkitervakko (Lychnis viscaria), häränsilmä (Hypochoeris maculata), ketokeltto (Crepis tectorum), nurmi- ja ruoholaukka (Allium schenoprassum), iso-, katkera- ja kesämaksaruoho (Sedum annuum), mäki- (Trifolium montanum) ja jänönapila, heinä- ja soikkoratamo (Plantago media). Kämmeköistä kalliolla viihtyivät kirkiruoho (Gymnadena conopsea) ja valkolehdokki. Heinistä ahdekaura (Avenula pubescens) ja hina (Danthonia decumbens) ovat huomionarvoisimmat. Saniaisista mainittakoon liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale) ja tummaraunioinen (A. trichomanes) ja pensaista kalliotuhkapensas (Cotoneaster integerrimus). Silokallioilla on lämpimällä säällä kiva loikoilla. Pulahdimme Soman kanssa viileään meriveteen.

Geranium sanguineum, verikurjenpolvi

Melampyrum cristatum, tähkämaitikka

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Forsmarkin ruukin pihalla, missä syötimme sorsia. Satoi ja kahvila oli kiinni. Päätimme ajaa syömään ja Skräplingestä löytyi sopiva pitsapaikka.

Ledskärin rantaniitty sateessa

Ledskärin linnustollisesti arvokas rantaniitty ja lahti olivat sateesta huolimatta näkemisen arvoinen laaja nautakarjan laiduntama kokonaisuus. Pysäköintialueelta oli vajaan kilometrin matka laidunnettua niittyä lintutornille. Rannalla oli kyltit osoittamassa, mitä lähemmäs rantaviivaa ei ollut pesimäkaudella menemistä. Rantaniitty oli suhteellisen niukkalajien, mutta silti arvokas kokonaisuus. Heti ensimmäiseksi panimme merkille valtavan suuret tyrnit. Pituutta niille oli kertynyt noin neljä metriä. Laji kasvaakin rehevillä paikoilla puumaiseksi täällä Ruotsin rannikolla, mutta Suomessa olen nähnyt mielestäni vain pensasmaisia yksilöitä.

Korkeita tyrnejä

 

Rantaniityn valtalajistoon kuuluivat heinistä suolavihvilä (Juncus gerardii), jokapaikansara (Carex nigra), matalanurmikka (Poa subcaerulea), jäkki (Nardus stricta) ja luhtakastikka (Calamagrostis stricta). Kaikki tuttuja myös Porin edustan merenrantaniityiltä. Ruohoista ketohanhikki (Potentilla anserina) ja valkoapila (Trifolium repens) ovat valtalajistoa myös monilla satakuntalaisilla rantaniityillä, mutta keltamaitteen runsaus on meille epätyypillistä. Harvakseltaan kasvoivat maininnanarvoiset vilukko (Parnassia palustris), hanhenpaju (Salix repens) sekä heinämäisistä hentosuolake (Triglochin palustre), hina ja ruokonata (Festuca arindinaceae). Lintutornin ympäristössä oli vähän puustoa ilmeisesti näkösuojana.

Ledskärin rantaniittyä

 

Karri oli haltioissan lintulavalta havaitsemistaan lukuisista lintulajeista ja yksilömääristä. Mainittakoon mm. kyhmy- ja laulujoutsen, metsähanhi, harmaa- ja jalohaikara, kurki, räyskä, pikkutylli, liro, punajalkaviklo, valkoviklo ja punakuiri sekä tavi ja punasotka.

Kuljin lintutornilta kaakon suuntaan toivoen löytäväni suolayrtin (Salicornia europaea), jonka tiedettiin kasvavan niityllä. Suolamaalaikuilla kasvoi runsaasti meriratamoa (Plantago maritima), rannikkia (Glaux maritima) ja suolavihvilää, mutta suolayrttiä ei tällä kerralla löytynyt. Illan päätteeksi ajoimme Billuddenin niemen tuntumaan Rullsandin leirintäalueelle, missä vietimme yömme.