Aamu aukeisi aurinkoisena Rullsandin leirintäalueella viettämämme telttayön jälkeen. Mustapääkerttu lauloi kuten yölläkin. Sen verran viileää kuitenkin oli, että upeita hiekkarantoja ei tullut hyödynnettyä uimiseen. Aamiaisen ja leirin purun jälkeen suuntasimme viereiselle Billuddenin niemelle.
Biluddenin suojelualue
Luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu noin kolmen
kilometrin pituinen Billuddenin niemi tarjoaa luonnon monimuotoisuutta rehevistä
lehdoista, ketoihin ja rantakivikoihin. Leirintäalueen vieressä on opastuskeskus
ja suositulla ulkoilmakohteella kulkee useita erilaisia polkuja.
Niemen kärjessä on oma luontopolkunsa. Hienot merenrantakivikot ovat vallalla, mutta myös hiekkaisia kohtia löytyy. Maankohoamisesta muistuttavat
muinaisrannat ylemmällä tasolla. Punaisen graniitin lisäksi niemeltä löytyy
ordovikikauden kalkkikiveä, johon on muodostunut fossiileja. Juuri kalkkivaikutuksen
takia alueen kohta alueelle tultuaan havaitsee monia lehtolajeja
kuten pesäjuuri (Neottia nidus-avis),
lehtoneidonvaippa, lehtoleinikki (Ranunculus
cassubicus), jänönsalaatti, tuoksumatara (Galium odoratum), lehtotesma (Milium
effusum) ja kevätesikko. Puuvartislajistossa eteläistä leimaa tuovat
vuorijalava (Ulmus glabra), pähkinäpensas
ja lehtokuusama.
Neottia nidus-avis, pesäjuuri
Hajauduimme tutkimaan niemen luontoa ja päädyin metsän läpi länsirannan hiekka- ja somerikkoalueelle, jonka valtalajistoa olivat tyrni (Hippophae rhamnoides), huopakeltano (Pilosella officinarum) ja ketokaunokki (Centaurea scabiosa) sekä vähän niukempina luonnehtijoina nuokkukohokki (Silene nutans), rantavehnä (Leymus arenarius), lituruoho (Arabidopsis thaliana) ja hietapitkäpalko (Cardaminopsis arenosa). Saman tyyppistä somerokasvillisuutta löytyy myös Selkämeren Suomen puolelta. Huomiota kiinnitti kurjenmiekan kasvaminen kuivalla someroisella rantapenkereellä. Suomen puolella laji rajoittuu lähinnä kosteisiin pehmeäpohjaisiin lahdenperukoihin. Rannan lajistoon kuuluivat myös karvaskallioinen (Erigeron acer), kultapiisku (Solidago virgaurea), mäkiarho (Arenaria serpyllifolia), ketokäenminttu (Satureja acinos), pujo (Artemisia vulgaris ssp. vulgaris) sekä lemmikkikasvilta näyttävä kasvi, jolla oli jo karvapintaisiksi kypsyneet hedelmät. Päättelin sen olevan koirankieli (Cynoglossum officinale), jota ei Satakunnan rannikolta tavata. Huomasin rannalla myös värimorsingon (Isatis tinctoria) ja rantaputken (Ligusticum scoticum). Liekö rantaputki täälläkin levittäytyvä laji kuten meillä.
Tyrnipensaikkoa
Länsirannan mukulakivikkoa niemen kärkeä kohden kuljettuani päätin poiketa rantametsään. Se osoittautui orjanruusujen ja taikinamarja-
(Ribes alpinum) sekä tuomitiheikköjen (Prunus padus) vuoksi huonoiksi reitinvalinnaksi. Lajilista karttui
puuvartisten osalta happomarjalla (Berberis vulgaris), näsiällä ja koiranheidellä ja
ruohovartisten osalta mäntykukalla (Monotropa hypopitys), mustakonnanmarjalla, koiranvehnällä ja sinivuokolla. Kenttäkerroksen valtalajiksi
levisi hetken päästä kielo (Convallaria majalis). Mänty- ja pihlajavaltaisen puuston lehtomaisuudesta
kertoivat metsälehmus ja ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia).
Agrimonia eupatoria, maarianverijuuri
Palasin someroiselle ja pikkukiviselle rannalle ja jatkoin sitä kohti pohjoista, kunnes tulin kohtaan, jossa niemi lienee kapeimmillaan. Matkaa kärkeen on vielä varsin paljon. Käännyin kulkemaan tietä takaisin leirintäaluetta kohti. Tikan hakkaus pysäytti minut ja sai siirtymään metsän puolelle. Huomasin alueella olevan kohtalaisesti lahoavaa puustoa. Tikka osoittautui palokärjeksi, ja tien varrelle palatessani hiekkaisesta pohjasta juorusi osaltaan keltatalvikki.
Itäisen rannan tullessa tien tuntumaan kuljin
tutkimaan vesirajaa suuren rauduskoivun suojassa. Ruokonata, rannikki,
suolavihvilä, maltsa (Atriplex prostrata)
ja peltovalvatti (Sonchus arvensis) viihtyivät rannan kivikossa, ja ruovikko levittäytyi lahdelman
suuntaan laajeten.
Soma halusi näyttää minulle rantaa kuljettuaan
eri reittiä ja lähdimme polkua myöten takaisin länsirannalle. Kuljimme
mäntymetsästä pian pienelle aukiolle, jonka reunaa polku jatkui kohti
pohjoista. Lämpöä tulvivan kedon valtalajistoa olivat mäkikaura (Avenula pubescens), nurmirölli (Agrostis capillaris),
tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum), heinäratamo ja huopakeltano. Myös keltamatara, ahopukinjuuri (Pimpinella
saxifraga), mäkimeirami,
särmäkuisma (Hypericum maculatum) ja keltamaite olivat runsaita. Lisäksi tavattiin ketoneilikka (Dianthus deltoides), maarianverijuuri, ahdekaunokki ja
nurmipiippo. Lajistoon merkittiin myös isotalvikki (Pyrola rotundifolia) ja verikurjenpolvi. Perhoset ja
heinäsirkat näkyivät ja kuuluivat kedolla. Kuljimme polkua edelleen ja tulimme
samalla rannalle, josta olin jo tehnyt lajilistan. Soma oli kirjoittanut sinne
kivillä oman bloginsa otsakkeen. Rannalla näkyi edelleen olevan nudistimies.
Billuddenin ketoa
Hiekka-somerorantaa
Valls hage, Gävle
Gävlen keskustassa vierailimme
reilun tunnin ajan ja ostimme mm. mansikoita. Sen jälkeen ajoimme Valls Hage
nimiseen metsäpuutarhaan eli arboretumiin, jossa oli lajien lisäksi monia
muotoja. Puisto oli perustettu vihantaan jokilaaksoon. Itse joki kaarteli
selvästi alempana kaivertamassaan uomassa. Rantamilla Soma onnistui näkemään
sekä kuningaskalastajia että piisamin. Puulajit olivat pääosin tavanomaista
luonnonvaraista lajistoa, mutta joukossa oli myös ruusutarha ja muutamia
eteläisempiä lajeja. Alueen kenttäkerros kertoi savipohjaisesta lehdosta.
Arboretumista nopealla kierroksella
kirjaamani lajit olivat mänty, kuusi, kataja, raudus- ja hieskoivu, harmaa- ja
tervaleppä, saarni, tuomi, isotuomipihlaja (Amelanchier
spicata), terttuselja (Sambucus
racemosa), haapa, raita, marjaomenapuu (Malus
sylvestris), taikinamarja, orapihlaja (Crataegus
submollis), metsä- ja puistolehmus (Tilia
x vulgaris), vuorijalava, kotipihlaja, saksan- (Sorbus aria) ja ruotsin- sekä teodorinpihlaja (S. meinichii) sekä Sorbus rubicola.
Ruusuistutuksissa huomasin metsäruusun, kurtturuusun ja punalehtiruusun (Rosa glauca). Luonnonvaraisen kenttäkerroksen
lajistoon kuuluivat mm. puna-ailakki, lehtokorte (Equisetum pratense), jänönsalaatti, soreahiirenporras (Athyrium filix-femina), sudenmarja ja
lehtopähkämö. Muita ruohovartisia olivat ruusuruoho, kultapiisku ja
tylppälehtihierakka (Rumex obtusifolius).
Rannalla kierrellessämme
kuningaskalastajaa etsien merkitsin ylös mm. isosorsimon (Glyceria maxima), luhtalemmikin (Myosotis scorpioides), lehtovirmajuuren (Valeriana sambucifolia),
leskenlehden (Tussilago farfara), korpi-imarteen (Phegopteris connectilis), suo-orvokin (Viola palustris) ja mesiangervon (Filpendula ulmaria). Jyrkillä savisilla jokitörmillä
huomasin keltamon (Chelidonium majus).
Pysähdyimme Axmarin ruukinkahvilassa
pulla- ja kakkutauolla. Sade esti enimmät kiertelyt ruukin kauniissa puutarhassa.
Tapasimme kahvilassa suomalaisen polkupyöräretkeilijän, joka oli tulossa
Uumajan suunnasta ja matkaamassa kohti Kapellskäriä.
Ålsjön lintujärvi
Aivan valtatien varressa sijaitseva Ålsjön
lintujärvi on monipuolinen luontokohde, jonka kahden lintutornin ja järven
rantojen lisäksi alueella voi tutustua myös vanhaan metsään. Me ehdimme kulkea
vain osan matkaa leveätä pitkospolkua ja tarkkailla lintuja: nokikana (Fulica atra), silkkiuikku (Podiceps cristatus),
sinisorsa (Anas platyrhynchos), kanadan- ja merihanhi (Branta canadensis ja Anser anser) ja kurki sekä punajalkaviklo (Tringa totanus). Rehevän järven ranta- ja
vesikasvillisuus oli tuttua: vehka (Calla
palustris), korpikaisla (Scirpus sylvaticus),
myrkkykeiso (Cicuta virosa), suoputki
(Peucedanum palustre), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja sarat. Vesirutto
(Elodea canadensis) näkyi olevan runsas
ja irtokellujat, pikku- (Lemna minor)
ja ristilimaska sekä sammakonkilpukka (Hydrocharis
morsus-ranae), juorusivat myös rehevyydestä.
Ålsjö
Bodagrottorna,
Hudiksvallin eteläpuoli, Issleberg, Ruotsi
Ennen päivällistä ehdimme vielä tutustua Euroopan
pisimpään peruskallioluolastoon, Bodagrottorniin, Hudiksvallin eteläpuolella
Isslebergissä. Valtavien kivien louhikosta löytyi useakin sisäänpääsy
luolastoihin. Taskulamput ja suojakypärät ovat tarpeen tällaisten luolien
koluamiseen.
Bodagrottorna louhikkoa
Päivällisen jälkeen ajoimme Stensjön
mökkikylään, joka oli muutaman sadan metrin päässä rannasta. Mökit lienee rakennettu
jo aikapäivät sitten päätellen seinistä ja kaapeista ym. kiinteistön
ominaisuuksista. Sinällään hyvin toimiva kokonaisuus, jota vuokrattaneen myös
talviaikaan. Oikaisimme pehmeälle vuoteelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti