Toinen retkipäivä

22.7.2015
Aamu aukeisi aurinkoisena Rullsandin leirintäalueella viettämämme telttayön jälkeen. Mustapääkerttu lauloi kuten yölläkin. Sen verran viileää kuitenkin oli, että upeita hiekkarantoja ei tullut hyödynnettyä uimiseen. Aamiaisen ja leirin purun jälkeen suuntasimme viereiselle Billuddenin niemelle.

Biluddenin suojelualue

Luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu noin kolmen kilometrin pituinen Billuddenin niemi tarjoaa luonnon monimuotoisuutta rehevistä lehdoista, ketoihin ja rantakivikoihin. Leirintäalueen vieressä on opastuskeskus ja suositulla ulkoilmakohteella kulkee useita erilaisia polkuja. Niemen kärjessä on oma luontopolkunsa. Hienot merenrantakivikot ovat vallalla, mutta myös hiekkaisia kohtia löytyy. Maankohoamisesta muistuttavat muinaisrannat ylemmällä tasolla. Punaisen graniitin lisäksi niemeltä löytyy ordovikikauden kalkkikiveä, johon on muodostunut fossiileja. Juuri kalkkivaikutuksen takia alueen kohta alueelle tultuaan havaitsee monia lehtolajeja kuten pesäjuuri (Neottia nidus-avis), lehtoneidonvaippa, lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus), jänönsalaatti, tuoksumatara (Galium odoratum), lehtotesma (Milium effusum) ja kevätesikko. Puuvartislajistossa eteläistä leimaa tuovat vuorijalava (Ulmus glabra), pähkinäpensas ja lehtokuusama.

Neottia nidus-avis, pesäjuuri

Hajauduimme tutkimaan niemen luontoa ja päädyin metsän läpi länsirannan hiekka- ja somerikkoalueelle, jonka valtalajistoa olivat tyrni (Hippophae rhamnoides), huopakeltano (Pilosella officinarum) ja ketokaunokki (Centaurea scabiosa) sekä vähän niukempina luonnehtijoina nuokkukohokki (Silene nutans), rantavehnä (Leymus arenarius), lituruoho (Arabidopsis thaliana) ja hietapitkäpalko (Cardaminopsis arenosa). Saman tyyppistä somerokasvillisuutta löytyy myös Selkämeren Suomen puolelta. Huomiota kiinnitti kurjenmiekan kasvaminen kuivalla someroisella rantapenkereellä. Suomen puolella laji rajoittuu lähinnä kosteisiin pehmeäpohjaisiin lahdenperukoihin. Rannan lajistoon kuuluivat myös karvaskallioinen (Erigeron acer), kultapiisku (Solidago virgaurea), mäkiarho (Arenaria serpyllifolia), ketokäenminttu (Satureja acinos), pujo (Artemisia vulgaris ssp. vulgaris) sekä lemmikkikasvilta näyttävä kasvi, jolla oli jo karvapintaisiksi kypsyneet hedelmät. Päättelin sen olevan koirankieli (Cynoglossum officinale), jota ei Satakunnan rannikolta tavata. Huomasin rannalla myös värimorsingon (Isatis tinctoria) ja rantaputken (Ligusticum scoticum). Liekö rantaputki täälläkin levittäytyvä laji kuten meillä.

Tyrnipensaikkoa

Länsirannan mukulakivikkoa niemen kärkeä kohden kuljettuani päätin poiketa rantametsään. Se osoittautui orjanruusujen ja taikinamarja- (Ribes alpinum) sekä tuomitiheikköjen (Prunus padus) vuoksi huonoiksi reitinvalinnaksi. Lajilista karttui puuvartisten osalta happomarjalla (Berberis vulgaris), näsiällä ja koiranheidellä ja ruohovartisten osalta mäntykukalla (Monotropa hypopitys), mustakonnanmarjalla, koiranvehnällä ja sinivuokolla. Kenttäkerroksen valtalajiksi levisi hetken päästä kielo (Convallaria majalis). Mänty- ja pihlajavaltaisen puuston lehtomaisuudesta kertoivat metsälehmus ja ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia).

Agrimonia eupatoria, maarianverijuuri

Palasin someroiselle ja pikkukiviselle rannalle ja jatkoin sitä kohti pohjoista, kunnes tulin kohtaan, jossa niemi lienee kapeimmillaan. Matkaa kärkeen on vielä varsin paljon. Käännyin kulkemaan tietä takaisin leirintäaluetta kohti. Tikan hakkaus pysäytti minut ja sai siirtymään metsän puolelle. Huomasin alueella olevan kohtalaisesti lahoavaa puustoa. Tikka osoittautui palokärjeksi, ja tien varrelle palatessani hiekkaisesta pohjasta juorusi osaltaan keltatalvikki.

Itäisen rannan tullessa tien tuntumaan kuljin tutkimaan vesirajaa suuren rauduskoivun suojassa. Ruokonata, rannikki, suolavihvilä, maltsa (Atriplex prostrata) ja peltovalvatti (Sonchus arvensis) viihtyivät rannan kivikossa, ja ruovikko levittäytyi lahdelman suuntaan laajeten.

Soma halusi näyttää minulle rantaa kuljettuaan eri reittiä ja lähdimme polkua myöten takaisin länsirannalle. Kuljimme mäntymetsästä pian pienelle aukiolle, jonka reunaa polku jatkui kohti pohjoista. Lämpöä tulvivan kedon valtalajistoa olivat mäkikaura (Avenula pubescens), nurmirölli (Agrostis capillaris), tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum), heinäratamo ja huopakeltano. Myös keltamatara, ahopukinjuuri (Pimpinella saxifraga), mäkimeirami, särmäkuisma (Hypericum maculatum) ja keltamaite olivat runsaita. Lisäksi tavattiin ketoneilikka (Dianthus deltoides), maarianverijuuri, ahdekaunokki ja nurmipiippo. Lajistoon merkittiin myös isotalvikki (Pyrola rotundifolia) ja verikurjenpolvi. Perhoset ja heinäsirkat näkyivät ja kuuluivat kedolla. Kuljimme polkua edelleen ja tulimme samalla rannalle, josta olin jo tehnyt lajilistan. Soma oli kirjoittanut sinne kivillä oman bloginsa otsakkeen. Rannalla näkyi edelleen olevan nudistimies.

Billuddenin ketoa

Hiekka-somerorantaa

Valls hage, Gävle

Gävlen keskustassa vierailimme reilun tunnin ajan ja ostimme mm. mansikoita. Sen jälkeen ajoimme Valls Hage nimiseen metsäpuutarhaan eli arboretumiin, jossa oli lajien lisäksi monia muotoja. Puisto oli perustettu vihantaan jokilaaksoon. Itse joki kaarteli selvästi alempana kaivertamassaan uomassa. Rantamilla Soma onnistui näkemään sekä kuningaskalastajia että piisamin. Puulajit olivat pääosin tavanomaista luonnonvaraista lajistoa, mutta joukossa oli myös ruusutarha ja muutamia eteläisempiä lajeja. Alueen kenttäkerros kertoi savipohjaisesta lehdosta.

Arboretumista nopealla kierroksella kirjaamani lajit olivat mänty, kuusi, kataja, raudus- ja hieskoivu, harmaa- ja tervaleppä, saarni, tuomi, isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), terttuselja (Sambucus racemosa), haapa, raita, marjaomenapuu (Malus sylvestris), taikinamarja, orapihlaja (Crataegus submollis), metsä- ja puistolehmus (Tilia x vulgaris), vuorijalava, kotipihlaja, saksan- (Sorbus aria) ja ruotsin- sekä teodorinpihlaja (S. meinichii) sekä Sorbus rubicola. Ruusuistutuksissa huomasin metsäruusun, kurtturuusun ja punalehtiruusun (Rosa glauca). Luonnonvaraisen kenttäkerroksen lajistoon kuuluivat mm. puna-ailakki, lehtokorte (Equisetum pratense), jänönsalaatti, soreahiirenporras (Athyrium filix-femina), sudenmarja ja lehtopähkämö. Muita ruohovartisia olivat ruusuruoho, kultapiisku ja tylppälehtihierakka (Rumex obtusifolius).

Rannalla kierrellessämme kuningaskalastajaa etsien merkitsin ylös mm. isosorsimon (Glyceria maxima), luhtalemmikin (Myosotis scorpioides), lehtovirmajuuren (Valeriana sambucifolia), leskenlehden (Tussilago farfara), korpi-imarteen (Phegopteris connectilis), suo-orvokin (Viola palustris) ja mesiangervon (Filpendula ulmaria). Jyrkillä savisilla jokitörmillä huomasin keltamon (Chelidonium majus).

Pysähdyimme Axmarin ruukinkahvilassa pulla- ja kakkutauolla. Sade esti enimmät kiertelyt ruukin kauniissa puutarhassa. Tapasimme kahvilassa suomalaisen polkupyöräretkeilijän, joka oli tulossa Uumajan suunnasta ja matkaamassa kohti Kapellskäriä.

Ålsjön lintujärvi

Aivan valtatien varressa sijaitseva Ålsjön lintujärvi on monipuolinen luontokohde, jonka kahden lintutornin ja järven rantojen lisäksi alueella voi tutustua myös vanhaan metsään. Me ehdimme kulkea vain osan matkaa leveätä pitkospolkua ja tarkkailla lintuja: nokikana (Fulica atra), silkkiuikku (Podiceps cristatus), sinisorsa (Anas platyrhynchos), kanadan- ja merihanhi (Branta canadensis ja Anser anser) ja kurki sekä punajalkaviklo (Tringa totanus). Rehevän järven ranta- ja vesikasvillisuus oli tuttua: vehka (Calla palustris), korpikaisla (Scirpus sylvaticus), myrkkykeiso (Cicuta virosa), suoputki (Peucedanum palustre), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja sarat. Vesirutto (Elodea canadensis) näkyi olevan runsas ja irtokellujat, pikku- (Lemna minor) ja ristilimaska sekä sammakonkilpukka (Hydrocharis morsus-ranae), juorusivat myös rehevyydestä.

Ålsjö

Bodagrottorna, Hudiksvallin eteläpuoli, Issleberg, Ruotsi

Ennen päivällistä ehdimme vielä tutustua Euroopan pisimpään peruskallioluolastoon, Bodagrottorniin, Hudiksvallin eteläpuolella Isslebergissä. Valtavien kivien louhikosta löytyi useakin sisäänpääsy luolastoihin. Taskulamput ja suojakypärät ovat tarpeen tällaisten luolien koluamiseen.

Bodagrottorna louhikkoa

Päivällisen jälkeen ajoimme Stensjön mökkikylään, joka oli muutaman sadan metrin päässä rannasta. Mökit lienee rakennettu jo aikapäivät sitten päätellen seinistä ja kaapeista ym. kiinteistön ominaisuuksista. Sinällään hyvin toimiva kokonaisuus, jota vuokrattaneen myös talviaikaan. Oikaisimme pehmeälle vuoteelle.

Matka Selkämeren länsirannalle

Osa 1

Olen tutkinut kasveja ja kasvillisuutta vuosikymmeniä Selkämeren itärannalla, joten oli aika käydä katsomassa miltä näyttää Ruotsin puoleinen rannikko. Matkassa oli lintuharrastajamies ja teini-ikäinen tyttö (kts. Kirsikkamix). Lähdimme iltalaivalla Naantalista Kapellskäriin 20.7.2015 klo 11.45. Aamulla olimme Kapellskärissä paikallista aikaa seitsemältä.

21.7.2015

Norra Malman luonnonsuojelualue ja Erken-järvi

Ensimmäinen varsinainen luontokohteemme oli hieno, laidunnettu Norra Malman luonnonsuojelualue, jossa on metsälaidunta, hakamaata ja kallioketoa kirkasvetisen Erken-järven rannassa. Ikävä kyllä tämän Ruotsin tutkituimman järven tila ei ole paras mahdollinen ja sinilevää oli käynnillä nähtävissä.

Ensin kävelimme pysäköintipaikalta venerantaan viikinkileirin vieritse. Merkitsin lehtolajeja saarni (Fraxinus excelsior), vuorijalava (Ulmus glabra), pähkinäpensas (Corylus avellana), lehtopähkämö (Stachys sylvatica), mustakonnanmarja (Actaea spicata) ja kevätesikko (Primula veris). Oltiin selvästi hemiboreaalisella lehtimetsävyöhykkeellä, mikä oli näkynytkin jo tien varsien lehtimetsävaltaisuutena. Rehevässä tervaleppien reunustamassa rannassa huomio kiinnittyi sorsanputkeen (Sium latifolium) ja kasvoivat siellä myös kurjenmiekka (Iris pseudacorus), järvikaisla (Schenoplectus lacustris), peltopähkämö (Stachys palustris), punakoiso (Solanum dulcamara) ja korpikastikka (Calamagrostis purpurea). Kelluslehtisistä yleinen oli ulpukka (Nuphar lutea). Alueella lienee satanut voimakkaasti edellisinä päivinä tai yönä ja maassa oli paljon nilviäisiä kuten espanjansiruetana (Arion vulgaris) ja viinimäkikotilo (Helix pomatia). Tytär oli tarkkana, että etanoiden päälle ei saanut astua.

Sium latifolium, sorsanputki

Kuljimme takaisin pysäköintialueen suuntaan ja huomasimme niitetyn reitin Norra Malman suojelualueen portille. Laidunnettu niitty oli edustavaa ja monilajista, ja heti portin luota kirjasin monia mielenkiintoisia kasveja sukapää (Argopyrum cristatum), niittyräpelö (Briza media), siniheinä (Molinia caerulea), joka oli syöty sen verran matalakasvuiseksi, että lajinimi ei tullut heti mieleen. Myös kahtaissaralle (Carex disticha) piti varmistaa nimi. Edustavaan tuoreen niitty lajistoon kuuluivat myös nurmitatar (Bistorta vivipara), sikoangervo (Filipendula vulgaris), nurmimailanen (Medicago lupulina), keltamaite (Lotus corniculatus), harmaapoimulehti (Alchemilla filicaulis) ja ahomansikka (Fragaria vesca).

Norra Malman tammimetsää

Kuljettaessa valtavien, vanhojen tammien luonnehtimalle mäelle joukkoon tuli lehtoruohoja kuten imikkä (Pulmonaria obscura), käenkaali (Oxalis acetosella) ja lehtopähkämö. Pensaskerroksessa kasvoivat sekä metsä- että orjanruusu (Rosa majalis ja R. dumalis). Metsäomenapuu (Malus sylvestris) ja hevoskastanja (Aesculus hippocastanum), kuuluivat niin ikään lajistoon. Kuivemmissa kohdissa kasvoivat mm. lampaannata (Festuca ovina), haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) ja huopakeltano (Pilosella officinarum). Saniaislajistoon kuului kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas).

Niittymäiseksi muuttuneen pellon puolella oli laiduntamassa ainakin kolmisenkymmentä lammasta. Ne lienevät olleet laiduntamassa myös metsän puolella. Pellolla oli muutamia kalliopaljastumia, joissa kasvoivat mm. jänönapila (Trifolium arvense), keltamatara (Galium verum), sikoangervo, heinäratamo (Plantago lanceolata), ketoneilikka (Dianthus deltoides), nurmilaukka (Allium oleraceum), hopeahanhikki (Potentilla argentea ssp. argentea), viherjäsenruoho (Schleranthus annuus), lituruoho (Arabidopsis thaliana) sekä katkera- ja isomaksaruoho (Sedum acre ja S. telephium). Tuoreella maalla kasvoi kaunokainen (Bellis perennis). Kauempana pellolla näkyi ainakin 13 kurkea.

Lampaita kalliokedolla

Erken-järven rannassa, kallion eteläpuolisessa lahdelmassa kasvoi mm. viiltosaraa (Carex acuta), vesihierakkaa, luhtalemmikkiä (Myosotis scorpioides), suikerohanhikkia (Potentilla reptans), ukontatarta (Persicaria lapathifolia), ratamosarpiota (Alisma plantago-aquatica), siima- ja rantapalpakkoa (Sparganium gramineum ja S. emersum) ja järviruokoa (Phragmites australis). Varsinaiseen vesikasvistoon kuuluivat runsaana esiintyvä ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum), vesirutto (Elodea canadensis), ristilimaska (Lemna trisulca), vesitatar (Persicaria amphibia) ja karvalehti (Ceratophyllum demersum). Tosi vähähumuksisen veden näkösyvyys oli hyvä, mutta rantaan oli ajautunut ja vesimassassa näkyi sinilevää. Karri huomasi pohjan valtalajina tulokaslajin, vaeltajasimpukan. Rantaan kauniisti laskeutuvien kallioiden päältä löytyi hietaorvokki (Viola rupestris) ja maarianverijuuri (Agrimonia eupatoria).

Vanha muistokivi

Seuraavaksi pysähdyimme vanhan kivimuistomerkin luona ja merkitsin tien varresta metsänätkelmän (Lathyrus sylvestris).

 

Lathyrus sylvestris, metsänätkelmä

Muistokivi

Hargin mäntymetsä kirkon tuntumassa

Hargin mäntymetsä on suojelualue, jossa kasvaa paljon vanhoja mäntyjä, vanhimmat jopa 400 vuotta. Joukossa on myös vanhoja kuusia. Aluetta hoidetaan vanhat puut ensisijaisesti huomioiden. Kokonaisuus sijaitsee Rannikkotien varrella Hargin kirkon tuntumassa. Söimme suumme sinisiksi mustikoita, ja kirjasin tien varresta päivännoudon (Helianthemum nummularium), heinäratamon, ruusuruohon, harakankellon, keltamaitteen, nurmimailasen ja kirkon tuntumasta heinäkauran (Arrhenatherum elatius) sekä rohtorastin (Anchusa officinalis). Metsän puolelta merkitsin pähkinäpensaan, jänönsalaatin (Mycelis muralis) ja valkolehdokin (Platanthera bifolia).

Arrhenatherum elatius, heinäkaura

Hargin vanhaa metsää

Pienen ajomatkan jälkeen vuorossa oli vierailu Osthammarin viehättävässä pikkukaupungissa, jossa kävimme infon lisäksi kahvilassa ja nautimme leivonnaiset hyvässä säässä.

Havsvikin luonnonsuojelualue, Raggarön, Östhammar

Havsvikin luonnonsuojelualue Raggarönillä on todella viehättävä kokonaisuus, jossa oli laidunnettuja niittyjä, hakamaata ja metsää sekä laiduntamatonta metsää ja rantakallioita. Sarvipäiset lampaat laiduntavat aluetta. Niittyosan huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat mm. päivännouto, jänönapila, keltamatara, kangasajuruoho (Thymus serphyllum), ahdekaunokki (Centaurea jacea), kumina (Carum carvi), heinäratamo, suikerohanhikki, sikoangervo, nurmimailanen, harmaapoimulehti, ruusuruoho, nurmitatar, kissankello (Campanula rotundifolia), kevätesikko, vahasara (Carex flacca), hakarasara (C. spicata) ja niittyräpelö. Tavanomaista lajistoa oli tämän lisäksi suuri määrä. Katajat reunustivat niittyä, joka oli pääosin tuoretta niittyä ja reunoilla löytyi ketokuvioita. Kedolla tavattiin myös ahopellavaa (Linum catharticum) ja mäkiarhoa (Arenaria serpyllifolia).

Maitepunatäplä ahdekaunokilla

Luontopolku niemen kärkeen kulki metsään laitumen ulkopuolelle. Ranta oli tervaleppävaltaista lehtoa, ja niemen keskiosan metsä lehtoa ja lehtomaista kangasta. Jalot lehtipuut kuten saarnet ja vaahterat olivat tavallisia ja kenttäkerrosta luonnehti kämmeköiden runsaus ja rehevyys. Soikkokaksikkoja (Listera cordata) ja maariankämmeköitä (Dactylorhiza maculata, joukossa myös ssp. fuchsii) löytyi kymmenittäin ja valkolehdokkeja vähän vähemmän. Myös lehtoneidonvaippoja (Epipactis helleborine) löytyi, mutta alueelta tavattuja miekkavalkkua (Cephalanthera longifolia) tai tikankonttia (Cypripedium calceolus) en löytänyt. Eteläiseen kasvistoainekseen kuuluivat haavayrtti (Sanicula europaea), hammasjuuri (Dentaria bulbifera), karvasputki (Laserpitium latifolium) ja varsankello (Campanula trachelium). Tavallisempaa lehtolajistoa edutivat lehtohorsma (Epilobium montanum), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus), lehto-orvokki (Viola mirabilis), valko- (Anemone nemorosa) ja sinivuokko (Hepatica nobilis).

Listera ovata, soikkokaksikon kukintoa

Campanula trachelium, varsankello

Merenlahden rannassa oli ravinteikkaita kallioita, joissa näkyi mm. diabaasijuonia. Paikalle olikin syntynyt hätkähdyttävän monilajinen ja edustava kallioketo, jonka lajistoon kuuluivat mm. rantahirvenjuuri (Inula salicina), tähkämaitikka (Melampyrum cristatum), mäkimeirami (Origanum vulgare), ketokäenminttu (Satureja acinos), keltamatara, verikurjenpolvi, kissankäpälä (Antennaria dioica), mäkitervakko (Lychnis viscaria), häränsilmä (Hypochoeris maculata), ketokeltto (Crepis tectorum), nurmi- ja ruoholaukka (Allium schenoprassum), iso-, katkera- ja kesämaksaruoho (Sedum annuum), mäki- (Trifolium montanum) ja jänönapila, heinä- ja soikkoratamo (Plantago media). Kämmeköistä kalliolla viihtyivät kirkiruoho (Gymnadena conopsea) ja valkolehdokki. Heinistä ahdekaura (Avenula pubescens) ja hina (Danthonia decumbens) ovat huomionarvoisimmat. Saniaisista mainittakoon liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale) ja tummaraunioinen (A. trichomanes) ja pensaista kalliotuhkapensas (Cotoneaster integerrimus). Silokallioilla on lämpimällä säällä kiva loikoilla. Pulahdimme Soman kanssa viileään meriveteen.

Geranium sanguineum, verikurjenpolvi

Melampyrum cristatum, tähkämaitikka

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Forsmarkin ruukin pihalla, missä syötimme sorsia. Satoi ja kahvila oli kiinni. Päätimme ajaa syömään ja Skräplingestä löytyi sopiva pitsapaikka.

Ledskärin rantaniitty sateessa

Ledskärin linnustollisesti arvokas rantaniitty ja lahti olivat sateesta huolimatta näkemisen arvoinen laaja nautakarjan laiduntama kokonaisuus. Pysäköintialueelta oli vajaan kilometrin matka laidunnettua niittyä lintutornille. Rannalla oli kyltit osoittamassa, mitä lähemmäs rantaviivaa ei ollut pesimäkaudella menemistä. Rantaniitty oli suhteellisen niukkalajien, mutta silti arvokas kokonaisuus. Heti ensimmäiseksi panimme merkille valtavan suuret tyrnit. Pituutta niille oli kertynyt noin neljä metriä. Laji kasvaakin rehevillä paikoilla puumaiseksi täällä Ruotsin rannikolla, mutta Suomessa olen nähnyt mielestäni vain pensasmaisia yksilöitä.

Korkeita tyrnejä

 

Rantaniityn valtalajistoon kuuluivat heinistä suolavihvilä (Juncus gerardii), jokapaikansara (Carex nigra), matalanurmikka (Poa subcaerulea), jäkki (Nardus stricta) ja luhtakastikka (Calamagrostis stricta). Kaikki tuttuja myös Porin edustan merenrantaniityiltä. Ruohoista ketohanhikki (Potentilla anserina) ja valkoapila (Trifolium repens) ovat valtalajistoa myös monilla satakuntalaisilla rantaniityillä, mutta keltamaitteen runsaus on meille epätyypillistä. Harvakseltaan kasvoivat maininnanarvoiset vilukko (Parnassia palustris), hanhenpaju (Salix repens) sekä heinämäisistä hentosuolake (Triglochin palustre), hina ja ruokonata (Festuca arindinaceae). Lintutornin ympäristössä oli vähän puustoa ilmeisesti näkösuojana.

Ledskärin rantaniittyä

 

Karri oli haltioissan lintulavalta havaitsemistaan lukuisista lintulajeista ja yksilömääristä. Mainittakoon mm. kyhmy- ja laulujoutsen, metsähanhi, harmaa- ja jalohaikara, kurki, räyskä, pikkutylli, liro, punajalkaviklo, valkoviklo ja punakuiri sekä tavi ja punasotka.

Kuljin lintutornilta kaakon suuntaan toivoen löytäväni suolayrtin (Salicornia europaea), jonka tiedettiin kasvavan niityllä. Suolamaalaikuilla kasvoi runsaasti meriratamoa (Plantago maritima), rannikkia (Glaux maritima) ja suolavihvilää, mutta suolayrttiä ei tällä kerralla löytynyt. Illan päätteeksi ajoimme Billuddenin niemen tuntumaan Rullsandin leirintäalueelle, missä vietimme yömme.